Saksan Ingolstadtissa rakennetaan uutta kolmikerroksista kerrostaloa, jossa on 15 asuntoa ja jossa ei ole perinteistä lämmitysjärjestelmää. Ensi silmäyksellä tämä saattaa kuulostaa järjettömältä, varsinkin nyt, kun suuressa osassa Eurooppaa keskustellaan kaasukattiloiden ja lämpöpumppujen tulevaisuudesta. Innovatiivisen suunnittelun ansiosta rakennus kuitenkin pysyy lämpimänä talvella ja viileänä kesällä.

Salaisuus piilee rakennustavassa. Ulkoseinät on tehty 50 senttimetriä paksusta tiilestä, jossa on puutäyte ja jota peittää puinen julkisivu. Myös sisä- ja väliseinät ovat tiiltä, ja katot ja väliseinät ovat betonia. Tämän yhdistelmän ansiosta seinät ja katot toimivat luonnollisina lämmönvarastoina, jotka keräävät lämpöä auringonvalosta, kodinkoneista ja jopa asukkaista itsestään.

Suunnittelun ansiosta ei tarvita keskuslämmitys- tai ilmanvaihtojärjestelmää. Sen sijaan anturit seuraavat lämpötilaa, kosteutta ja CO₂-tasoja ja avaavat automaattisesti ohuet ikkunat tarvittaessa. Myös julkisivun syvälle asennetuilla ikkunoilla on tärkeä rooli: kesällä korkeammalla oleva aurinko tarkoittaa, että asuntoihin ei tule suoraa valoa, jolloin ne pysyvät viileinä ilman varjostusta. Yöllä ikkunat avautuvat, jotta viileämpi ulkoilma pääsee sisään. Talvella, kun aurinko on matalammalla, auringonvalo virtaa sisätiloihin ja antaa luonnollista lämpöä.

Lämmin vesi tuotetaan jokaisessa yksikössä olevilla pienillä lämmittimillä, ja suurin osa sähköstä saadaan katolla olevista aurinkopaneeleista. Sähköinen lattialämmitysjärjestelmä otetaan käyttöön vain äärimmäisessä pakkasessa. Rakennuksessa on myös kellari ja maanalainen pysäköintitila; varastointi ja pysäköinti on sen sijaan integroitu ulkoalueisiin.

On tärkeää, että kyseessä on sosiaalinen asuntohanke, ei luksusasuntokohde. Kiinnostus asuntoja kohtaan on suurta, vaikka potentiaaliset vuokralaiset tutustutetaan ensin huolellisesti konseptiin. Kuten toimijat korostavat, järjestelmä ei sovi kaikille; esimerkiksi ihmiset, jotka haluavat pitää ikkunansa auki kaikkina aikoina, eivät sovi tähän järjestelmään.

Kyseessä ei ole testaamaton kokeilu. Vastaava rakennus on ollut käytössä Itävallan Lustenaussa yli kymmenen vuoden ajan, ja se on pitänyt sisälämpötilan jatkuvasti 22-26 celsiusasteen välillä.

Minulle tämä hanke on muutakin kuin mielenkiintoista arkkitehtuuria. Se on malli, joka voisi olla järkevä myös Portugalissa. Koska meillä on suuret lämpötilaerot vuorokaudesta toiseen, tällainen konsepti toimisi hyvin ja auttaisi myös vähentämään asukkaiden käyttökustannuksia. Se on inspiroiva esimerkki, jonka jäljittelyä meidän pitäisi harkita.