Tämä on yksi energiakriisin jälkeistä aikaa koskevan tutkimuksen päätelmistä: Tutkijat Gonzalo Escribano, Ignacio Urbasos, Ana Fontoura Gouveia, entinen energiaministeri, ja João Fachada, entinen tekninen asiantuntija, ovat laatineet tämän tutkimuksen, joka on Francisco Manuel dos Santos -säätiön(FFMS) ja amerikkalaisen Brookings Institutionin yhteistyön tulos.

"Sekä Portugalilla että Espanjalla on hyvät edellytykset johtaa energiamurrosta ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin vihreän teollistumisen alalla runsaiden uusiutuvien luonnonvarojen, teknisten valmiuksien ja vankkojen instituutioiden ansiosta", tutkimuksessa todetaan.

Kirjoittajat korostavat, että nämä kaksi Iberian niemimaan maata ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita vuoden 2030 kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan (PNEC/PNIEC), joissa keskitytään sähköistämiseen, vihreään vetyyn ja sähkö- ja vetyyhteyksien vahvistamiseen muun Euroopan kanssa.

Ne viittaavat kuitenkin keskeisiin haasteisiin, kuten yhteenliitäntöjen puuttumiseen muun Euroopan unionin (EU) kanssa, lupaprosesseihin liittyvään byrokratiaan, sähköverkon rajoituksiin ja tarpeeseen ottaa paikalliset yhteisöt paremmin mukaan jakamaan energiahankkeiden hyödyt.

Kirjoittajien mukaan sähkö- ja vetyyhteyksien vahvistaminen niemimaan ja muun Euroopan välillä "on nyt geopoliittinen ja ilmastopoliittinen prioriteetti, ja siihen on liitettävä teollisuus- ja sosiaalipolitiikkaa, jolla varmistetaan oikeudenmukainen, kilpailukykyinen ja osallistava siirtymä".

Asiantuntijat mainitsivat rajat ylittävien yhteenliitäntöjen vahvistamisen myös "kiireellisenä tarpeena Iberian niemimaata tämän vuoden huhtikuussa koetelleen sähkökatkon jälkeen".

Tutkimuksessa todetaan, että Portugalin ja Espanjan aurinko-, tuuli- ja vesivoimakapasiteetti kasvaa ja että ne voivat olla keskeisessä asemassa Euroopan tulevilla vihreän vedyn markkinoilla.

Lisäksi niiden nesteytetyn maakaasun (LNG) infrastruktuuri "on strategisesti tärkeää energian tuonnin monipuolistamiseksi, erityisesti Yhdysvalloista ja Nigeriasta tulevan maakaasun osalta, kun taas Venäjän kanssa tehtyjen pitkäaikaisten sopimusten odotetaan päättyvän asteittain vuoteen 2027 mennessä".

Tutkimuksessa todetaan myös, että Portugali ja Espanja "tukevat voimakkaasti energiamurrosta ja pitävät sitä taloudellisena mahdollisuutena", ja siksi "tätä poliittista pääomaa olisi hyödynnettävä sellaisten hankkeiden ja politiikkojen täytäntöönpanon nopeuttamiseksi, joilla edistetään osallistavaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä alueellisia kilpailuetuja hyödyntäen".