Luksuskiinteistöissä on meneillään hiljainen vallankumous. Aikoinaan ylellisyys ja ylellisyys määrittelivät sen, mutta nyt arvojen, ostajan odotusten ja geopoliittisten realiteettien muutokset muokkaavat sitä uudelleen. Tämä ei ole vain paikallinen ilmiö, vaan maailmanlaajuinen muutos, jonka olen havainnut omakohtaisesti viime kuukausina matkustaessani Kaakkois-Aasiassa, Saksassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa.

Kaakkois-Aasiassa ylellisyys on yhä enemmän sidoksissa innovointiin ja kestävyyteen. Ostajat haluavat tehokkuutta, hyvinvointiominaisuuksia ja integroitumista luontoon, usein vertikaalisissa muodoissa. Saksassa korostetaan hillittyä laatua, energiatehokkuutta ja pitkäaikaiskestävyyttä. Englannissa kulttuuriperintö ja sijainti ovat edelleen ratkaisevia, mutta moderni muotoilu ja ympäristövaatimusten noudattaminen ovat ehdottomia. Yhdysvalloissa, erityisesti kaupunkien solmukohdissa ja valikoiduilla lomakohteilla, ylellisyydessä yhdistyvät elämäntyyli, digitaalinen mukavuus ja yksityisyys uusilla tavoilla.

Kaikilla näillä alueilla yksi asia on selvä: ylellisyys ei enää huuda, vaan kuiskaa. Kyse ei ole enää ylellisyydestä vaan tarkoituksesta. Kyse ei ole enää siitä, kuinka paljon tilaa voi hankkia, vaan siitä, kuinka hyvin tila vastaa henkilökohtaisia arvoja, kestävyyttä ja älykästä elämää.

Ja sitten on vielä Portugali, joka on ainutlaatuisessa asemassa, jolla on runsaasti luonnonkauneutta, historiaa ja kulttuuria ja joka on yhä houkuttelevampi globaalien sijoittajien silmissä. Maa tarjoaa paljon sellaista, mitä nykyaikaiset luksusostajat etsivät: turvallisuutta, leutoa ilmastoa, korkeaa elämänlaatua ja arkkitehtonista aitoutta.

Näistä eduista huolimatta Portugali on vaarassa heikentää vetovoimaansa sekavilla signaaleilla. Poliittinen epävakaus, muuttuvat verosäännöt ja sääntelyn epävarmuus tekevät pitkän aikavälin investoinneista riskialttiita. Kiinteistöjen käyttöä koskevat rajoitukset, epäjohdonmukainen viestintä ulkomaisista investoinneista ja kasvava käsitys siitä, että menestystä pitäisi rajoittaa tai valvoa, luovat tarpeettomia esteitä.

Totuus on, että luksuskiinteistöt eivät ole kevytmielinen segmentti. Se on taloudellinen vipuvoima. Se houkuttelee maailmanlaajuisia lahjakkuuksia, kannustaa arkkitehtuurin huippuosaamiseen, elvyttää kaupunkeja ja luo tuhansia työpaikkoja suoraan ja välillisesti. Kun siihen yhdistetään selkeä hallinto ja sopimusvapauden kunnioittaminen, siitä tulee kestävän kasvun väline.

Tämän päivän globaaleilla markkinoilla Portugali ei kilpaile ainoastaan naapurimaidensa kanssa, vaan se kilpailee myös kaikkien maanosien maiden kanssa, jotka aktiivisesti houkuttelevat huippuluokan investointeja. Monet näistä maista ymmärtävät, että luksusmarkkinoilla ei ole kyse statuksesta vaan strategiasta. Kyse on pääoman vastaanottamisesta, joka tuo mukanaan tietotaitoa, laatuvaatimuksia ja halua luoda arvoa pitkällä aikavälillä.

Tässä yhteydessä Portugalin ei pitäisi pitää ylellisyyttä etuoikeutena, jota on siedettävä, vaan strategisena voimavarana, joka on otettava käyttöön. Sillä siellä, missä ylellisyyttä tehdään oikein, on visio, ja siellä, missä on visio, on tulevaisuus.